Mitä hyötyä on yhdessä tekemisestä?

 

Telan ja Sitran äskettäin julkaistu raportti Välähdyksiä tulevaisuudesta luo hyvän kokonaiskuvan siitä, mitä on kirjoitettu ja ennustettu työn ja työelämän muutoksesta viime vuosina. Työpaikkojen ja ammattien katoamisesta ja muuttumisesta globalisaation, robotisaation, tekoälyn ja digitalisaation vauhdikkaan kehittymisen myötä on erilaisia näkemyksiä. Yhdestä asiasta voimme olla varmoja, ja se on se, että muutosvauhti voi olla nopea. Muutos nimenomaan teknolologian kehittymisessä.

Kun tuomme kuvaan mukaan ihmisen, tarinaan tulee uusi ulottuvuus. Meillä kaikilla ihmisillä on ihmisaivot. Aivotutkimus ja neurotiede ovat vielä lapsenkengissä, mutta se mitä ihmisaivoista nyt jo tiedetään, auttaa meitä kohtaamaan työn ja työelämän muutoksen paremmin. Nostan tässä kirjoituksessa esiin kolme perustavanlaatuista tekijää.

Fundamentti yksi on se että muutos, mikä tahansa muutos, iso tai pieni, on ihmismielelle aina uhka. Meidän aivomme skannaavat useita kertoja sekunnissa sitä, onko tilanne meille uhka vai mahdollisuus. Tämä tarkastelu ei ole tietoista toimintaa. Kun kohtaamme uhkatilanteen, käynnistyy kehossamme psykofysiologinen monen eri järjestelmän yhteisreaktio, jonka seurauksena havaintokyky kapenee, rohkeus loppuu ja innovatiivisuus katoaa. Muutos on uhka. Jo pelkästään muutoksesta puhuminen koetaan uhaksi.

Ihmisillä on taipumus hahmottaa ja painottaa havaintojaan ja informaatiota tietyillä tavoin. Nämä päätöksentekoon ja toimintaamme vaikuttavat kognitiiviset vinoumat ovat ihmisen luontainen tapa säästää energiaa. Ja ihmisaivot pyrkivät kaikin tavoin säästämään energiaa, aivot ovat laiskat. Muutoksen tekeminen, kuten oppiminen, kehittyminen ja toisin toiminen, edellyttää toistoa ja työtä. Siksi meille ihmisille muutos, iso tai pieni, on niin vaikea. Helpompi on jatkaa tuttua toimintaa, vaikka tunnistamme ja voimme puheen tasolla todetakin, että muutos olisi tarpeen. Fundamentti kaksi ihmisen ymmärtämisessä on se, että meillä jokaisella on omat kognitiiviset vinoutumamme. Lisäksi niiden tunnistaminen ja hyväksyminen on erittäin vaikeaa.

Näkemys siitä, että ihminen on erillinen yksilö, on neurotieteen parissa muuttumassa. Fundamentti kolme koskee tätä. Ihminen on enemmän sosiaalinen olento kuin inhimillinen olento. Me olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa myös mikrobien välityksellä, neuroverkkojen kautta.

Kun muutos on nopea ja väistämätön, miten me varmistamme, että työntekijät voivat hyvin? Miten me varmistamme, että ihmisten johtaminen eli yritysten ja organisaatioiden johtaminen vie meidät menestykseen, kestävään tulevaisuuteen?

Tiimilähestymistapa tuo neurotieteen ja aivotutkimuksen valossa meidät asian ytimeen. Yksilöllisten ajattelun vinoumien purkaminen ei onnistu yksin, mutta onneksi se onnistuu ryhmässä, yhdessä pohdiskellen. Sosiaalinen olento, ihminen käsittelee ryhmässä vaikeitakin asioita, kun työstämisessä hyödynnetään käsillä tekemistä eli aivoystävällisiä menetelmiä. Ohjatusti yhdessä tekeminen ja riittävän pitkän aikaa, johdonmukaisesti ja tavoitteellisesti rakentaa luottamusta, syventää yhteistyötä ja vie tiimin tekemään muutosta. Oman ajattelun, olemisen ja toiminnan reflektoinnilla muutos on mahdollisuus.

Jaa tämä artikkeli: